Viimeset päivät ja paikat

Montreal

Montreal… kaikki kehu kaupunkia ihan älyttomästi etukäteen, joten odotukset oli aika korkeella. Mutta mutta. Ylitty sitten nekin odotukset. Todella hieno paikka! En oo ees ihan täysin varma mikä paikassa niin viehätti, mutta tykästyin aivan täysin. Melkoinen kulttuurien sulatusuuni, kaduilla näkyi todella kirjavaa porukkaa eri puolilta maailmaa. Juuret ties missä, kaikki kuitenkin sopuisasti kanadalaisia.

Vanha kaupunki Montrealissa ei ollut kaikista ihmeellisin, mutta muita hienoja paikkoja oli sitäkin enemmän. Paljon viihdyttiin muun muassa latinalaisessa korttelissa, joka oli täynnä ravintoloita ja oli melko lailla yöelämän keskus. Chinatown oli todella pieni, käytännössä yhden korttelin kokoinen. Yhtenä päivänä kiivettiin kaupungin kupeessa sijaitsevalle Mont Royal –kukkulalle, josta oli komeat näkymät kaupungin ylle. Lenkkimaisemina ois ollu myös tosi hyvät, mutta eipä tänne juoksemaan tultu. Lisäks käytii mm. Olympiapuistossa ja Biodomessa.

Biodome

 

 

Mont Royalin toiselta puolelta löytyi myös hulppea puisto, joka sunnuntain kunniaks oli täynnä ihmisiä. Varsinkin hippihenkiset hiihtäjät olivat kerääntyneet paikalle suurin joukoin rumpujensa sekä värikkäine vaatteinensa ja leijuipa ilmassa myös hyvin vahvasti eräs tietty tuoksu, joka usein hippien ympäriltä löytyy. Paikalle olivat kerääntyneet myös paikalliset larppaajat, jotka olivat muuntaneet yhden kentän taistelutantereeksi. Yhden alueen valloittivat nykyajan nuorallatanssijat, jossa siis viritetään kahden puun väliin ”köysi”. Slacklining taitaa olla virallinen nimitys. Luonnollisesti paikalla oli myös paljon auringonottajia, virkistävien juomien nautiskelijoita, ohikulkijoita sekä me. Kaiken kaikkiaan siis erittäin karnevaalimainen ja hieno tunnelma, jota säesti joka puolelta kuuluva rumpujen ja muiden soittimien rytmit. Niin, ja mainitsinko muuten vielä että kyseessä oli siis wappupäivä. Tulipa siis vähän eräs helsinkiläinen kukkula mieleen…

Ottawa

Ottawassa oltiin eka yö motellissa koko porukka, jonka jälkeen Esa ja David lähti kotia kohti. Jäätiin Peltsin kanssa vielä kolmeks yöks ja vietettiin ne coach surfing –meiningeissä erään tanskalaisen luona. Kundi oli työharjoittelussa Tanskan suurlähetystössä ja sitä kautta tutustuttiin myös monen muun maan lähetystöharjottelijoihin. Myös muutamaan suomalaiseen. Näistä suomalaisista tulikin mun matkan ekat ns. random-suomalaiset, joihin törmäsi ihan sattumalta. Kauan se kestikin tällä kertaa.

Näkymä parlamenttitalon kellotornista

Ottawa oli myös mukava kaupunki, keskustassa paljon  hienoja vanhoja hallintorakennuksia ja välittömässä läheisyydessä markettialue, josta löytyi mm. miljoona irkku-pubia. Melko pieni kaupunki pääkaupungiks, mutta silti mun mielestä oli lepposa paikka. En täysin yhdy yleiseen mielipiteeseen Ottawan tylsyydestä ja mitäänsanomattomuudesta. Museoita kaupungissa on myös joka lähtöön, me käytiin ainoastaan Kanadan kehityksestä kertovassa, joka oli erittäin hieno.

Toronto

Vikana yönä vedettiin sitten ässä hihasta ja lähdettiin yödösällä Torontoon. Aamulla saavuttiin sitten seuraavan coach surffaajan luokse, jossa muut reissaajat oli jo mua odotellessaan melkeen viikon viettäny. Lepposa kaveri, joka vissiin on majottannu surffareita iha urakalla. Nytkin joku ukkeli oli siellä nukkumassa kun saavuttiin. Muutaman tunnin päikkäreiden jälkeen loppupäivä kierreltiin kaupungilla ja käytiin mm. Steam Whistle –nimisessä pienpanimossa kierroksella. Sen jälkeen ilta jatkui perinteisin vikan illan menoin eri tavoin fiilistellen.

CN Tower

Suomessa

Nyt oon siis pari päivää ollu jo Suomessa, ja olo on taas niin kuin ei ikinä missää ollutkaan. Onneks sentään on keskivartaloon muodostunu uus kumpu jota ennen reissua ei ollu, ni ei pääse ihan Kanada unohtumaan heti! On kyllä mukava olla takaisin kotonakin. Vähän on vielä jet lag päällä, mutta eiköhän se tä

Hyvästi Regina

Viimeset pari viikkoa Reginassa oli kyllä omituisia. Joka päivä lähti kavereita pois, ite vaan aina jäi. Ei sitä tajunnu lähtevänsä ennen ku oli oikeesti lentokentällä. Aivan huikeat neljä kuukautta oli, paljon uusia tuttavuuksia, uusia kokemuksia ja paljon muistoja.

Mielenkiintonen oli myös lähtö Reginasta. Kuten monet muutkin, en nukkunut ennen lentoa lainkaan. Valvottiin kavereitten kanssa ja fiilisteltiin vielä viimesen kerran. Puol viideltä aamulla lähettiin sitten saksalaisen kaverin kanssa kohti lentokenttää. Kolmen tunnin lennon aikana sai nukuttua jonkin verran, ja Torontossa kentällä olikin sitten vastassa tutut naamataulut, Esa ja Peltsi. Mukana seurueessa on myös Esan vanha vaihtarikaveri amerikkalainen David. Sää Torontossa oli ultimaattisen surkea, joten pojilla oli varattuna mulle pienimuotoinen yllätys. Olli, ei me jäädäkään Kanadaan, vaan lennetään Meksikoon! Aluks luulin, että oli pilaa, mutta aika nopeesti tajusin että olivat tosissaan. No Meksikoon ei löytyny riittävän halpoja lentoja, niinpä päätettiin lähteä ajamaan Jenkkeihin ja kohti Etelän lämpöä. Minä ja Esa maksettiin jo viisumitkin, mutta lopulta kävi niin, että Peltsille ei myönnetty viisumia joten palattiin alkuperäiseen suunnitelmaan. Lähettiin siis ajamaan kohti Quebecia. Edessä siis noin 10h ajomatka. Matka meni yllättävän kivuttomasti, ite lähinnä nukuin silloin kun Esa ajoi, ja yritin pysyä hereillä sillon kun ite ajoin. Koko matkan ajan sato enemmän tai vähemmän. Quebeciin saavuttiin kuitenkin turvallisesti puolenyön jälkeen, sateen yhä jatkuessa.

Seuraava päivä kierreltiin Quebecin vanhaa kaupunkia. Ihan siisti paikka, sade tosin vähän latisti tunnelmaa. Keskustan ulkopuolella käytiin tarkastamassa läheinen vesiputous. Siisti paikka ois ollu myös vähän kaupungin ulkopuolella, kanjoni minkä yli ois menny erilaisia siltarakennelmia. Turisti-info kuitenkin ilmoitti meille, että kanjoni oli kiinni. Ahaa. Ei siis menty. Illalla yritettiin keksiä missä vietettäis seuraava yö ennen Montrealia. Ei keksitty.

Torstaiaamulla sitte lähettiin ajamaan kohti… niin no kuitenkin poispäin Quebecistä. Aamulla sattui pieni kömmähdys, ja auton takapuskuri lähti irti. Pienen jäätymisen jälkeen onneks David osoittautu varsinaiseks mekaanikoks ja sai muoviosa kiinni ja näyttämään lähes alkuperäiseltä. Tällä hetkellä siis usko siihen, että peräpää pysyy mukana koko matkan ajan on melko suuri. Todennäköisesti myöskään autovuokraamon ukko ei huomaa mitään vikaa autossa.

Matkalla sitten arvottiin kartasta paikka nimeltään Trois-Rivieres, ja täällä oltiin yks yö. Yllättävän makee paikka, ja nyt perjantaiaamuna jopa paistaa aurinko! Eilisiltana pestiin pyykit ja kierreltiin kaupunkia, tuli vähän mieleen taannoisen Jenkkimatkan pysähdys Montereyssä. Ihan vastaaviin saavutuksiin ei kuitenkaan ylletty…

Nyt siis nokka suurin odotuksin kohti Montrealia. Melkeen kaikki kanukit on kehunu Montrealia Kanadan siisteimmäks kaupungiks, joten nyt siis nähään millanen kyläpahanen oikeesti on kyseessä.

Hyvästelemisiä

Nyt on todella oudot meiningit. Lauantaina lähti ensimmäinen kaveri, nyt lähtijöitä on keskimäärin pari päivässä. Ja mä oon siis täällä vielä viikon päivät. Aika monet hyvästit on jo jätetty ja aika monet vielä edessä. Hassua kun suurimman osan kanssa tietää ettei enää ikinä tuu näkemään, vaikka on täällä paljon koettu yhessä. No onneks on myös muutamia ihmisiä, joita melko suurella todennäkösyydellä vielä jossain vaiheessa tulee tapaamaan. Mut hei, mäkin haluun jo lähtee! Mulla ei oo enää mitään muuta jäljellä kuin yks tentti maanantaina. Tylsää jäädä sen takia, mut minkäs teet. Onneks on kuitenki muitaki vielä täällä.

Mulla oli siis viime viikolla eka tentti, joka itse asiassa meni varsin mainiosti, sain jopa hyvän arvosanan siitä. Tänään aamulla oli toka tentti. Koealue oli yks paksu kirja. Niin paksu, että mä päätin luottaa suureen viisauteeni ja olla lukematta mitään. Ja yöllä sitten oli kurkku niin kipeä, etten saanu nukuttua juuri ollenkaan, joten valmistautuminen oli todella laadukasta. Itse tentissä meinasin nukahtaa paperin ääreen, mutta ihan hyvin meni kuitenkin ja läpi menee varmasti.

Peltsi lentää tänää Torontoon ja Esa huomenna, ja ite seuraan sitte perässä tiistaina. Sitä odottaa jo innolla, pari viikkoa vielä lomailua Kanadassa! Hmm, viimeks taisin mainita että kevät on tullut. No viime viikonloppuna kun astuttiin yöllä ulos baarista, odotti epämieluisa yllätys: maassa oli lunta 5 senttiä! Huhtikuun puolivälissä.. ei hyvä. Mutta muuten on kyllä oikeesti kevät edenny täällä älyttömän nopeesti ja ollu sata kertaa miellyttävämpi ku Suomessa. Vieressä oleva järvi esimerkiks suli kokonaan tasan viikossa! Siis täysin jään peitosta avoveteen. Loskakelejä ei oo ollu ollenkaa, eikä vettä satanu missään vaiheessa. Viimeset pari viikkoa on käytännössä ollu auringonpaistetta ja lumet lähti todella nopeasti. Ottakaas Suomen sään jumalat vähän mallia.

Mutta sitten tärkeimpään asiaan: ÄITI, kun mä palaan Suomeen oisithan niin maailman paras äiti että siellä odottas NORMAALIA ja TERVEELLISTÄ ruokaa kotona?? Ja sitten kun mä tuun niin parempi olla olematta mitään suklaaröykkiöitä tai täytekakkuja tarjolla, joohan? :D Mä pistän nimittäin ruokailutottumukset aivan uuteen uskoon lähtien siitä hetkestä kun astun Suomen maaperälle. Tää on lupaus.

Nii sitä piti vielä kertomani, että mun uskomattoman hieno onni tekniikan kanssa sai jatkoa. Jostain ihmeestä mun läppäriin pääs livahtamaan virus viime viikolla. Sitä sitten korjailtiin ja lopputuloksena palautettiin tehdasasetukset. Kaikki tiedostot kyllä säily tallessa mikä oli tietty ihan mukava juttu. Mutta nyt tää kone haluaa päivittää itteään joka kerta ku on sammuttamassa ja välillä sammuu ihan yhtäkkiä itestään, joten ihan täysin pätevästi ei toimi. Mutta viruskesta pääsin kyllä onneks eroon.

Eip käi muuta tällä kertaa, mukavaa pääsiäistä sinne koto-Suomeen!

Loppu lähenee

Niin se vaan on että tänään on viimeiset luennot. Tuntuu todella oudolta, koska juurihan mä vasta tulin tänne. Kevät on menny todella nopeasti. No vielä on sentää pari viikkoa aikaa Reginassa ja sen jälkeen pari viikkoa itärannikolla. Ens viikolla on ohjelmassa yks tentti, samoin kuin seuraavalla viikolla. Sitä seuraavalla viikolla on vika tentti maanantaina ja lähtö tiistaina.

Nukkuminen on jostain syystä ollu tällä viikolla ihan uskomattoman hankalaa. Pari tuntia yössä ei oikeen riitä, ja nyt on vähän semmone olo. Toissapäivänä esimerkiks sain unta viideltä aamulla, kun luennot alko 8.30. Tänään  taas heräsin kuudelta ja ollu siitä lähtien hereillä. Nyt istun kahvilassa ja odotan luentojen alkamista.

Muuten tänne nyt ei mitään superihmeellistä kuulu, aika samaa rataa elämä menny viimeset pari viikkoa. Yks asia mikä täällä edelleen ärsyttää on sula mahdottomuus syödä terveellisesti. Nytkin olisin halunnu jotai normaalia aamupalaks, mutta vaikka kiersin kaikki putiikit läpi ei löytynyt. Mulla on nii turnonnu olo koko ajan ettei mitää järkeä. Oon suunnitellu jo monta viikkoa kuinka terveellistä elämää vietän  sitten ku palaan Suomeen. Aijai. Tavoitteena saada paino takas samaan missä se oli aikasemmin ja kumpu mahan kohalta pois. Pelkään vaan että elimistö on ehtiny tottumaan liikaa tähän jatkuvaan roskaruoan syömiseen että tehtävä voi olla vaikeempi mitä uskoiskaan. Saas nähä.

Kevätkin tekee jo tuloaan täällä, lämpötila on päivisin jo plussan puolella ja todella aurinkoisia päiviä ollu. Erittäin tervetullutta. On oikeesti aivan älytön ikävä kesää. No mutta, nyt rupeaa olemaan aika mennä luennolle, joten palaillaan asiaan!

Winnipeg

Viikonloppu meni siis tällä kertaa Winnipegissä. Seittemän hengen porukalla ajettiin yhellä tila-autolla. Kilsoja kerty yhteensä noin 1200. Kokoonpano oli tällä kertaa melko pohjoismaalainen, meitä kun oli Suomesta peräti kolme ja Islannista yks, jonka lisäks edustajat Kanadasta, Meksikosta ja Australiasta. 

Menomatkalla pysähdyttiin Brandon-nimisessä pienessä kaupungissa. Löydettiin sattumalta meksikolainen ravintola, jonka omistajat oli ihan ehtoja meksikaaneja. No meiän oma meksikolainenhan tästä innostu hyvinkin paljon, koska pääs kerranki syömää ihan autenttista meksikolaista ruokaa. Tacot olikin erittäin hyviä. Myös sisustus paikassa oli hauska, oli aika meksikolainen tunnelma. Ainoo miinus tuli uskomattoman hitaasta palvelusta. Tarjoilija ei ollu ihan se penaalin terävin kynä, enkä todella tajua miten me oltais saatu tilattua yhtään mitään jos ei Danyel ois ollu paikalla. Raukka kun ei meinannu ymmärtää tilauksia ees omalla kielellään. Englantia ei selkeesti ymmärtäny sanaakaan. Suurimmat ongelmat kohdattiin kuitenki siinä vaiheessa, kun palattiin autolle. Selvis nimittäi että nohevat etupenkin toverukset oli onnistunu jättämään sekä valot päälle että gps:n latautumaan tupakansytyttimeen. Siihen yhtälöön kun lisättiin ikuisuuden kestäny ruokailu, oli lopputuloksena luonnollisestikin tyhjentyny akku autosta. Yllättävää oli myös että jouduttiin kysymään apua todella monelta ihmiseltä ennen ku joku oikeesti suostu auttamaan meitä ja antamaan virtaa autostaan. Kanadalaistenhan piti olla ystävällistä kansaa?

Exchange District

The Forks

Ennen reissua valehtelematta jokainen kanukki jolle kerroin meneväni Winnipegiin katto mua hämmästyneenä ja kerto seuraavat faktat kaupungista: siellä ei oo absoluuttisesti mitään nähtävää (Reginassakin on enemmä), joku tulee puukottamaan teitä, puolet väestöstä on narkkareita, diilereitä tai prostituoituja, ja teiän ois kannattanu mennä mihin tahansa muualle ennemmin. Oikeesti, toistakymmentä kanukkia kerto mulle nää asiat ja kukaan ei kertonu yhtään positiivista asiaa kaupungista. Me oltiin silti itsepäisiä ja lähettiin. Ja ehdottomasti kannatti! Eihän se nyt tietenkään mikään New York ollu, mutta ihan peruskaupunki joka ainakin meille näyttäyty ihan mukavana paikkana. Keskellä kaupunkia on joki, joka vissii pohjosessa yhdistyy peräti mereen asti. Toisella puolella jokea oli baarikatu ja toisella puolella lepposen olonen keskusta.

Tarina sinänsä oli meiän hotelli. Netissä muut asiakkaat oli lytänny arvosteluissaan hotellin totaalisesti, huonolla alueella, likaiset huoneet ja epäystävällinen henkilökunta. Myönnettäköön, alue oli aika kolkko, kaupungin laidalla jollain perus teollisuusalueella jossa ei ollu mitään muuta. Henkilökunta oli kuitenki ystävällistä, hinta oli halpa ja mikä parasta, hotellissa oli pienoiskylpylä! Löyty porealtaat, hierovat suihkut ja uskomatonta mutta totta, pari vesiliukumäkeä. Toinen niistä oli vielä melko pitkä. Riitti hupia pitkäks aikaa. Harvoin sitä motelleissa moiseen törmää. Ekana yönä hotellille palatessamme ihmeteltiin, kun vastassa käytävillä oli kaks kaapin kokoista järjestysmiestä. Tokana yönä sitten ihmeteltiin vielä enemmän missä kyseiset herrasmiehet nyt olivat, kun aamuyöllä käytävillä hortoili joku sekopää nainen hakkaamassa vuorotellen jokaiseen oveen. Ehkä tunnin mesoomisen jälkeen joku viimein jakso raahautua huoneestaan ja avautua hieman leidille. Oli kuulemma hukannut rahansa aiemmin ”johonkin” huoneeseen muttei muistanu mihin. Jossain vaiheessa nainen lähti, mutta palas sitte kuitenki iloksemme vielä aamulla. Ei tainnu ihan olla kaikki kotona kyseisellä neidolla.

Manitoba Legislative Building

Mutta siis kaiken kaikkiaan jäi hyvinkin positiivinen maku Winnipegistä, kesällä varsinki ois varmaa hyvinki mukava paikka. Kannatti käydä! Eilen matkan kruunas kottinpaluu. Ei syöty mitää matkalla, joten mentiin Pressbox-nimiseen sporttibaariin syömään. Ollaan muutaman kerran käyty siellä aiemminki, mukava paikka jossa sunnuntaisin chicken wingsit on $0,35 kipaleelta. Wingsit on myös parempia kuin missään muualla oon saanu. Erittäin hyvä diili siis. Eilen tein henkilökohtaisen ennätyksen ja söin yheltä istumalta 30 siipeä. Sen jälkee oli hyvä mennä maha täynnä, väsyneenä ja tyytyväisenä nukkumaan. Aamulla sitten väsyneenä ja nälkäisenä vääntäydyin aamuluennolle kunnes huomasin, että kello oli jääny Manitoban aikaan, eli olin koululla tuntia liian aikasin 7.30. Meinas harmittaa.

Turisteilua

Viime viikolla käytiin ensimmäistä kertaa leikkimässä turisteja Reginan keskustassa. Yleensä vaikka menis jonnekin vaan kaheks päiväks tulee pakolliset turistinähtävyydet ja keskusta nähtyä, täällä tuli oltua pari kuukautta ennen kun menin ekaa kertaa bussilla keskustaan ja vaan kattomaan nähtävyyksiä. No suurin syy tälle on tietenkin se, ettei täällä juuri kauheasti oo nähtävää. Mutta jotain kuitenki, pari rakennusta, puisto, kasino, stadion. Siinäpä ne suurimmalta osin olikin. Mutta hauskaa oli silti. Legislative Buildingissa käytiin myös, mikä oli itse asiassa aika hieno. Saatiin jopa lyhyt opastettu kierros rakennuksessa. Se rakennettiin muodoiltaan vastaamaan Versaillesin palatsia ja sisätiloissa käytettiin jotain 34 erilaista harvinaista marmoria eripuolilta maailmaa, josta kuningatar ne sinne kuljetutti. Ruotsistakin tais olla.

O'Hanlon's, paikallinen pupi/klubi missä ollaan käyty jokunen kerta.

Legislative Building. Maisema kesällä on pikkasen hienompi...

Muuten ei kuulu mitään ihmeellistä, olin Vancouverin jälkeen pikkasen kipeenä pari viikkoa, eikä tullu ihan hirveesti mitään sinä aikana tehtyä. Täällä kaikki oli kipeenä, jotkut tosi pahastikin, joten oikeestaann mulla kävi aika hyväkin mäihä etten tullu pahasti kipeeks missään vaiheessa. Koulua on jäljellä tän viikon jälkeen enää kaks viikkoa plus parin viikon tenttijakso. Eli kyllä se vaan loppu jo häämöttää uhkaavasti.

Tänä viikonloppuna ois tarkoitus lähteä ajelemaan Winnipegiin. Kaikki jotka on käyny siellä sanoo että se on maailman tylsin paikka ja ihmettelee miks ihmeessä me sinne halutaan mennä, mutta eiköhän sielläkin kuitenkin nähtävää riitä. Kohtahan tuo joka tapauksessa selviää.

Fotoja road tripiltä

Reissuporukka ja autot, edessä parinkymmenen tunnin ajomatka.

Kelownaan saavuttiin parinkymmenen tunnin ajon jälkeen aamulla.

Vancouverissa viihdyttiin neljä yötä.

Vancouver

Tori Vancouverissa.

Illalla Vancouverissa.

Whistler, Vancouverin lähellä.

Whistler

Matkan varrelta löytyi ihan mukavia pysähdyspaikkoja.

Banffissa oltiin kolme yötä. Jäätävän hienoja maisemia.

Banff.

Lake Louise myös Rocky Mountainsilla.

Oli myös melko hienoja jääveistoksia.

Paluumatkalla ehdittiin pysähtymään pikaisesti Calgaryssakin. Korkeutta parisataa metriä.