Winnipeg

Viikonloppu meni siis tällä kertaa Winnipegissä. Seittemän hengen porukalla ajettiin yhellä tila-autolla. Kilsoja kerty yhteensä noin 1200. Kokoonpano oli tällä kertaa melko pohjoismaalainen, meitä kun oli Suomesta peräti kolme ja Islannista yks, jonka lisäks edustajat Kanadasta, Meksikosta ja Australiasta. 

Menomatkalla pysähdyttiin Brandon-nimisessä pienessä kaupungissa. Löydettiin sattumalta meksikolainen ravintola, jonka omistajat oli ihan ehtoja meksikaaneja. No meiän oma meksikolainenhan tästä innostu hyvinkin paljon, koska pääs kerranki syömää ihan autenttista meksikolaista ruokaa. Tacot olikin erittäin hyviä. Myös sisustus paikassa oli hauska, oli aika meksikolainen tunnelma. Ainoo miinus tuli uskomattoman hitaasta palvelusta. Tarjoilija ei ollu ihan se penaalin terävin kynä, enkä todella tajua miten me oltais saatu tilattua yhtään mitään jos ei Danyel ois ollu paikalla. Raukka kun ei meinannu ymmärtää tilauksia ees omalla kielellään. Englantia ei selkeesti ymmärtäny sanaakaan. Suurimmat ongelmat kohdattiin kuitenki siinä vaiheessa, kun palattiin autolle. Selvis nimittäi että nohevat etupenkin toverukset oli onnistunu jättämään sekä valot päälle että gps:n latautumaan tupakansytyttimeen. Siihen yhtälöön kun lisättiin ikuisuuden kestäny ruokailu, oli lopputuloksena luonnollisestikin tyhjentyny akku autosta. Yllättävää oli myös että jouduttiin kysymään apua todella monelta ihmiseltä ennen ku joku oikeesti suostu auttamaan meitä ja antamaan virtaa autostaan. Kanadalaistenhan piti olla ystävällistä kansaa?

Exchange District

The Forks

Ennen reissua valehtelematta jokainen kanukki jolle kerroin meneväni Winnipegiin katto mua hämmästyneenä ja kerto seuraavat faktat kaupungista: siellä ei oo absoluuttisesti mitään nähtävää (Reginassakin on enemmä), joku tulee puukottamaan teitä, puolet väestöstä on narkkareita, diilereitä tai prostituoituja, ja teiän ois kannattanu mennä mihin tahansa muualle ennemmin. Oikeesti, toistakymmentä kanukkia kerto mulle nää asiat ja kukaan ei kertonu yhtään positiivista asiaa kaupungista. Me oltiin silti itsepäisiä ja lähettiin. Ja ehdottomasti kannatti! Eihän se nyt tietenkään mikään New York ollu, mutta ihan peruskaupunki joka ainakin meille näyttäyty ihan mukavana paikkana. Keskellä kaupunkia on joki, joka vissii pohjosessa yhdistyy peräti mereen asti. Toisella puolella jokea oli baarikatu ja toisella puolella lepposen olonen keskusta.

Tarina sinänsä oli meiän hotelli. Netissä muut asiakkaat oli lytänny arvosteluissaan hotellin totaalisesti, huonolla alueella, likaiset huoneet ja epäystävällinen henkilökunta. Myönnettäköön, alue oli aika kolkko, kaupungin laidalla jollain perus teollisuusalueella jossa ei ollu mitään muuta. Henkilökunta oli kuitenki ystävällistä, hinta oli halpa ja mikä parasta, hotellissa oli pienoiskylpylä! Löyty porealtaat, hierovat suihkut ja uskomatonta mutta totta, pari vesiliukumäkeä. Toinen niistä oli vielä melko pitkä. Riitti hupia pitkäks aikaa. Harvoin sitä motelleissa moiseen törmää. Ekana yönä hotellille palatessamme ihmeteltiin, kun vastassa käytävillä oli kaks kaapin kokoista järjestysmiestä. Tokana yönä sitten ihmeteltiin vielä enemmän missä kyseiset herrasmiehet nyt olivat, kun aamuyöllä käytävillä hortoili joku sekopää nainen hakkaamassa vuorotellen jokaiseen oveen. Ehkä tunnin mesoomisen jälkeen joku viimein jakso raahautua huoneestaan ja avautua hieman leidille. Oli kuulemma hukannut rahansa aiemmin ”johonkin” huoneeseen muttei muistanu mihin. Jossain vaiheessa nainen lähti, mutta palas sitte kuitenki iloksemme vielä aamulla. Ei tainnu ihan olla kaikki kotona kyseisellä neidolla.

Manitoba Legislative Building

Mutta siis kaiken kaikkiaan jäi hyvinkin positiivinen maku Winnipegistä, kesällä varsinki ois varmaa hyvinki mukava paikka. Kannatti käydä! Eilen matkan kruunas kottinpaluu. Ei syöty mitää matkalla, joten mentiin Pressbox-nimiseen sporttibaariin syömään. Ollaan muutaman kerran käyty siellä aiemminki, mukava paikka jossa sunnuntaisin chicken wingsit on $0,35 kipaleelta. Wingsit on myös parempia kuin missään muualla oon saanu. Erittäin hyvä diili siis. Eilen tein henkilökohtaisen ennätyksen ja söin yheltä istumalta 30 siipeä. Sen jälkee oli hyvä mennä maha täynnä, väsyneenä ja tyytyväisenä nukkumaan. Aamulla sitten väsyneenä ja nälkäisenä vääntäydyin aamuluennolle kunnes huomasin, että kello oli jääny Manitoban aikaan, eli olin koululla tuntia liian aikasin 7.30. Meinas harmittaa.