Alkuun pahoittelut pitkästä hiljaisuudesta! Ei oo vaan ehtiny kirjottaa. Ei sillä että kouluhommia ois ollu, mutta kaikkea muuta tekemistä on riittäny sitäkin enemmän. Mutta nyt tulee hieman kuulumisia ekalta viikolta.
Paljon on ehtinyt tapahtua sitten edellisen blogauksen. Muun muassa yritin ostaa kanadalaisen kännykkäliittymän. Lopputuloksena en saanut liittymää, ja kanadalainen sim-kortti hajotti mun puhelimen. Ja se meinas vähän harmittaa, oli kuitenki ehkä kuukauden vanha puhelin. Muutama päivä myöhemmin kuitenkin sain liittymän hankittua, ja nyt on siis kanadalainen liittymä hommattuna. Onneks oli vanha puhelin mukana. Mutta en nyt sit tuu hirveesti suomalaista liittymää varmaan käyttämään, joten ei kannata ihmetellä jos en vastaa tekstareihin kovin nopeasti. Seuraavaks pitäs siis jostain löytää Nokian joku liike jossa sais puhelimen korjattua…
Edellämainittua kommellusta lukuunottamatta on ollu kyllä ihan huikean hauska eka viikko. Huippuporukkaa eri puolelta palloa ja paikallisetkin on rentoa porukkaa. Tänä vuonne ei oo vielä kertaakaan saanut seitsemän tunnin yöunia, mutta eipä ole paljon menoa haitannut.
Kaikki kolme omaa kurssiakin on jo alkaneet. Melko peruskursseja, mutta niinhän sitä sanotaan, että kertaus on opintojen äiti. Aika helppoja kursseja siis ovat, mutta ehtiipähän ainakin keskittyä kaikkeen oleelliseen, kuten uusien ihmisten tapaamiseen, juhlimiseen ja reissaamiseen. Ja ihan mukava kyllä nähdä sekin, miten täällä opetusmetodit eroavat suomalaisista. Käyn siis kahta terkan kurssia ja yhtä liikuntakurssia.
Melko hassu tapaus oli lähipäivinä esimerkiksi se, kun oltiin paikallisessa ostoskeskuksessa käymässä. Siellä pystyi jättämään takit säilöön infopisteeseen. Hieno keksintö sinänsä. Ainoa haittapuoli oli siinä, että siinä vaiheessa kun mentiin hakemaan takkeja säilöstä, se oli tietenkin mennyt jo kiinni. Lopputuloksena siis se, että kolme meidän porukasta joutui lähtemään kauppakeskuksesta ilman takkejaan. Ulkona oli siis se reilu parikymmentä astetta pakkasta! Aivan käsittämätöntä touhua. No, siitäkin selvittiin ja takitkin löytyi seuraavana päivänä.
Yks hienoimmista asioista kampusalueella on se, että joka paikkaan pääsee sisäkautta. Kyseessä on siis melkoinen kompleksi, jonka kaikkien käytävien oppimisessa tulee kestämään jonkin aikaa. Mutta eiköhän ne sitten aikanaan opi. Tilat on kyllä melkoisen hienot, ei oo rahassa säästelty. Esimerkiksi koris- ja lentiskenttiä löytyy monin kappalein, kuntosali on pullollaan moderneja laitteita ja sisältä löytyy myös mm. juoksurata, uimahalli ja sauna. Treenaamaan en oo ehtiny kuin kerran. Menin heittelemään korista, ja heti löytyi peliseuraa ja päästiin pelaamaan 4 vs. 4 parin tunnin ajan. Oli uskomattoman hauskaa pelata pitkän tauon jälkeen. Yliopistolla on myös sisäinen korissarja, mihin ois tarkoitus osallistua. Nyt vaan peukut ja isovarpaat ristiin, ettei nilkat napsu heti kun uskaltaudun pelaamaan…
Mun nettiyhteys huoneessa on todella surkea, joten en nyt onnistunut kuvia lataamaan vaikka yritin. Toivottavasti jossain vaiheessa saan niitäkin tänne lisättyä.
Kiva kun ehdit kirjoittaa! Mutta mikä poikaa vaivaa, kun ei kerro mitään ruuasta! Oletko jo liian tottunut hampurilaisiin ja majoneesiin...
VastaaPoista