Oltiin eilen yliopiston järjestämällä laskettelureissulla Assessipissa. Bussi lähti kampukselta viideltä aamulla ja matka kesti kolmisen tuntia. Lähestyminen oli aika mielenkiintoinen, hieman erilainen kuin mihin on tottunut. Yleensä hiihtokeskuksen lähestyessä maisemat alkaa muuttumaan mäkisemmiksi ja rinteet näkee jo kaukaa. Vaan eipä tällä kertaa. Maasto oli täysin tasaista ilman pienintäkään nyppylää (kuten maasto täällä muuten on joka paikassa), ja ruvettiin jo ihmettelemään että koskakohan ollaan tulossa perille. Sitten yhtäkkiä eteen avautuukin iso laakso (vähän ku Grand Canyon pienoismuodossa mut ei sinne päinkään) ja ollaan perillä! Eli rinteet lähtikin alaspäin, ei ylöspäin.
Rinteitä oli melko paljon, mutta pituudeltaan ne kaikki oli palttiarallaa 700 metriä eli ei mitään ihmeellisiä mut ihan ok. Käytinkin suuren osan ajasta meksikolaisen kaverin opettamiseen, ja päivän lopuks se menikin jo kuin vanha tekijä! Oli kuulemma ollut meno syksyllä ekalla kerralla vähän erilaista… Ilma oli aivan pirullisen kylmä, pakkasasteita oli vähän yli parikymmentä. Onneks sääennusteen lupaamaa tuulta ei tullutkaan, mutta viima oli tietty melko hellivä jos laski vähänkään vauhdikkaammin. Elossa kuitenkin selvittiin. Unikin maistu melko mukavasti viime yönä.
 |
| Olli 95-v. |
Eilen illalla myös lyötiin lopullisesti lukkoon suunnitelmat road tripistä Vancouveriin! Aivan loistavaa. Varattiin hostellit Kelownaan, Vancouveriin ja Banffiin, sekä kaks autoa. Mukaan lähtee yhteensä kymmenen kv-opiskelijaa, tulossa siis aivan huikee reissu! Meillä on kolmen viikon päästä viikon mittainen ”lukuloma”, joka siis käytetään näin tehokkaasti hyväksemme. Yhdeksän päivän aikana kilometrejä tullee yhteensä lähemmäs 4000.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti