Road Trip

Eilen palattiin tosiaan puolenpaivan aikoihin reissusta. Olotila on vasyny mutta onnellinen. Todella antoisa reissue oli, mutta myos fyysisesti ja valilla vahan henkisestikin raskaskin reissue. Todella paljon autossa istumista ja roskaruokaa. Lyhyesti siis aikaa oli kymmenen paivaa, meita oli kymmenen tyyppia plus yks lisaa Vancouverissa. Kilsoja tuli mittariin reilut 4000, autossa istuttiin yli 50 tuntia. Kuskeja oli kummassakin autossa kaks, joten ihan hyvat ajokilsat tuli plakkariin. Reitti oli siis Regina-Kelowna-Vancouver-Banff (Rocky Mountains)-(Calgary-)Regina. Autoina oli Hyundai Sonata ja Ford Fusion. Mina ja Danyel Meksikosta ajettiin Sonataa (Sport Car) ja Jukka ja Aram Syyriasta ajo Fusionia (Cargo Van). Meidan autossa oli lisaks mukana Johanna, Mikhail Venajalta ja Lucia Costa Ricasta. Toisessa autossa oli Irene Espanjasta, Martha Meksikosta ja Cristina Kolumbiasta. Vancouverissa mukana oli lisaks viela Melissa Kanadasta. 

Kelowna

Lahettiin siis matkaan Reginasta viiden maissa illalla, tavoitteena olla seuraavana iltapaivana Kelowna-nimisessa pienessa paikassa lahella Vancouveria. Reittien ja aikataulujen suunnittelussa nojauduttiin melko pitkalti GoogleMapsiin, joka vielapa toimi melko hyvin. Kelownaan saavuttiin kuitenkin hieman etuajassa, paikallista aikaa jo kymmenen maissa. Paiva vietettiin Kelownassa ilman nukkumista, illalla sitten oli hostellilla kohtuullisen vasynytta porukkaa.

Melko janniakin hetkia ehdittiin elaa matkalla Kelownaan. Yhdessa kohdassa nimittain ajettiin luonnonpuistojen halki, ja toistasataa kilometria kului ilman ainoatakaan huoltoasemaa. Ei osattu ihan odottaa sita, ja niinpa Fusionista paaskin bensa kulumaan kohtuullisen vahiin. Auton ajotietokone naytti nimittain viimeiset kymmenen kilometria ennen huoltoasemaa, etta tankki on tyhja. Paastettiin aika syva huokaus siina vaiheessa kun kaarrettiin huoltsikan pihaan. 

Vancouver

Sunnuntaina karautettiin sitte Vancouveriin, jossa vietettii nelja yota. Paatettiin ottaa hieman pidempi reitti lyhimman sijaan, ja oli oikea paatos. Aivan huikeita jarvi-vuorimaisemia. Vancouverissa saatiin alle kolmellakympilla hotelli, josta tytoille ja pojille omat huoneistot varustettuna omalla suihkulla, vessalla, keittiolla ja merinakoalalla. Melko hyva diili siis. Vancouverissa vietettiin aika lahinna kiertelemalla kaupungilla ja syomalla hyvin. Moneen otteeseen syotiin huikeen hyvaa shawarmaa eli kotoisasti kebabbia. Sita kun ei muualta oo loytyny niin ai etta ku maistu hyvalle. Yks ilta vietettiin Cristinan kaverin luona ja Cristina teki meille kolumbialaista ruokaa. Aijai.

Puolet porukasta kavi tiistaina Seattlessa paivareissulla ja puolet porukasta lahti ennemmin lahella sijaitsevaan Whistlerin kansallispuistoon. Ite paadyin Whistleriin, koska oon Jenkeissa jo aika monta kaupunkia nahny eika Seattle sinansa tarjonnu mitaa uutta eika ihmeellista. Whistlerissa sen sijaan oli aivan huikeita maisemia, joten oli ehdottomasti kaymisen arvoinen. 

Banff (Rocky Mountains)

Viimeinen etappi matkalla oli Rockies ja siella Banff-niminen kyla. Matkaa Banffiin oli rapiat 13 tuntia, joista viimeisten neljan tunnin tiedettiin olevan aivan huikeeta maisemareittia. Se tarkoitti luonnollisesti sita, etta jos haluttiin vuoristomaisemissa jotain nahda, oli lahdettava melko aikaisin. Aamuviidelta siispa ulostauduimme hotellista ja lahdimme ajamaan. Ehdittiin kuin ehdiittiinkin vuorille ennen auringonlaskua ja jalleen kerran: kannatti. Oli aikaisen heraamisen arvoista. En tiia mika niissa vuorissa aina niin viehattaa, mutta on ne vaan mahtavia. Oi jospa Suomessakin…

Banff oli mielenkiintoinen pikkukyla vuorten keskella. Ajatuksena oli menna laskettelemaan ekana paivana, mutta saatiedotus lupas -31 astetta, joten haudattiin se ajatus. Sen sijaan mention Lake Louise –nimiseen paikkaan. Varmaan osasittekin jo arvata, mutta jalleen kerran melko upea paikka. Sielta loytyi myos jaalinnaa ja mahtavia jaaveistoksia jarven ja vuorten lisaksi.

Lauantaina sitten rohkeimmat viimein uskaltautuivat laskettelemaan, vaikka ulkona oli yli 20 astetta pakkasta varustettuna melko reippaalla tuulella. Itekin oisin halunnu todella paljon menna, koska rinteet oli aivan huikeita, en oo ikina ollu lahellekaan yhta pitkissa maissa. Mutta lopulta jouduin noyrtymaan ja unohtamaan laskettelun, koska totesin ilman yksinkertaisesti olevan liian kylma minulle. Paatosta helpotti hieman hinta, joka ois ollu noin 120 dollaria eli melkeen sata euroa.

Sen sijaan loppuporukalla otettiin gondola-hissi ja mentiin ihastelemaan maisemia viereisen vuoren huipulle. Hissilta viela kaveltiin hieman ylemmas, ja oli kylla aivan armottoman kylma. Just sai kuvat otettua vapinaltaan. Mutta maisemat oli upeat, ehka hienoimmat koko reissulla. 

Calgary

Paluumatkalla poikettiin viela nopeasti Calgaryssa, ja kaytiin paikallisessa nasinneulassa. Mika tassa tornissa oli erityisen hienoa, oli lasinen lattia. Eli kaytannossa pystyit seisomaan parinsadan metrin korkeudessa ja katsomaan suoraan alaspain katutasolle. Kylla siina heikompaa hirvittais. Ite oon vissiin paasemassa koko ajan enemman ja enemman eroon pienesta korkean paikan kammostani, koska ei ees tuntunu pahalta. 

Regina

Puolenyon aikoihin tosiaan palattiin takas Reginaan. Taa paiva on menny melko lailla keratessa voimia. Yhella demolla jaksoin kayda ja pyykit oon pessy. Mutta pienta koontia reissusta. Maisemat. Huikeat. Regina siis sijaitsee Saskatchewanissa, joka on kaytannossa taysin tasaista ja latteaa. Ihmisia taalla ei juuri ole, ja maastossa ei korkeuseroja ole kaytannossa ollenkaan. Seuraava provinnsi lanteen pain on Alberta, jossa mm. Calgary ja Rocky Mountains sijaitsevat. Siella siis rupeaa olemaan jo vahan isompiakin nyppyloita. Lantisin osavaltio on British Columbia, jossa Vancouver sijaitsee. Siellakin on Reginaan verrattuna paljon enemman nahtavaa, luonnonpuistoja ja vuoria. Itaan pain mentaessa Manitobassa ei paljoa nahtavaa taida olla, mutta sitten Ontariosta ja Quebecista loytyy mm. Toronto, Ottawa, Montreal, Quebec ja Niagaran putoukset. Joku voisi siis kysya, miksi ihmeessa valitsin vaihtopaikakseni juuri Reginan, pikku kylapahaisen keskella ei mitaan. Ja on moni kysynytkin. Enka ihan taysin osaa vastata. Mutta sen osaan sanoa jo nyt, etta en oo kylla katunut paatosta hetkeakaan. Huikeen hauskaa ollu, ja itse asiassa mulla onkin enaa alle puolet vaihtoajasta jaljella! Aika menee ehottomasti liian nopeasti taalla..

Kerattiin Danyelin kanssa etukateen kaikilta reissaajilta 520 dollaria yhteiseen kassaan, josta maksoimme koko reissun majoitukset, autojen vuokrat, kilometrikorvaukset ja bensakulut. Summa perustui siis taysin meidan arvioihin, paljonko rahaa tulee kymmenessa paivassa kulumaan. Eilen sitten yolla laskettiin, paljonko todellisuudessa rahaa oli mennyt. Summa oli 519 dollaria. Sanoisinpa siis jopa, etta melko hyvin arvioitu!

Nyt pitaa yrittaa ottaa itseansa niskasta kiinni ja palata jalleen arkeen. Saas nahda miten onnistuu. Taa paiva meni ainakin taysin palautuessa. Lisaan kuvia reissusta kunhan paasen oman koneen aareen!

Pientä väliavautumista Part II

Eilen ruokalassa oli fajitaksia (tortilloja)       lounaaks. Nam. Ja vieläpä erittäin hyvät täytteet, jauhelihaa, paljon kasviksia, kastikkeita. Erittäin hyvältä näytti! Mutta, tulipahan taas innostuttua liian aikaisin. Päästessämme jauhelihatarjottimelle huomasimme nimittäin sen olevan punaista. Ei toki kokonaan, mutta noin puolet lihasta oli raakaa. Joku meni ilmoittamaan asiasta henkilökunnalle. Eka sankari tulee: ”There’s nothing wrong with it.” Ja menee pois. Toinen täti tulee: ”Oh my god, you shouldn’t eat that, thanks for letting us know!” Jättää lihat siihen ja menee pois. Odotetaan vartti, mitään ei tapahdu. Ihmetellään. Lopulta joku vie astian pois ja tuo kohta uuden astian. Tarkemman tarkastelun jälkeen todetaan kuitenkin, että kyseessä on sama astia, punainen liha on vain näppärästi sekoitettu ruskean lihan joukkoon, jottei sitä enää huomaisi. Mitäääh!? Henkilökunta totesi vain että ei me enää olla uutta lihaa paistamassa. Jaa. Että näin hienosti asiat hoituu täällä meidän ihanaisessa ruokalassamme. Se vaan ihmetyttää, että jos joku ois saanu lihasta ruokamyrkytyksen, eikö se ois ollu välitön oikeuteen haastaminen? Kaikki muut maailman ihmeellisimmät ja typerimmät säännöt ettei vaan kukaan pystyis haastamaan oikeuteen mistään, mutta sit kun huomataan että liha on raakaa asialle ei tehä mitään. Meni ruokahalu.

Hyvääkin kuuluu. Löysin kameraan uuden muistikortin, 4 gb sd, maksoi huikeat 16$! Huomenna lähetään Vancouveriin! Kaiken pitäs olla valmiina reissua varten. Eka etappi tulee olemaan noin 1700km ja reilut 20 tuntia. Nice. Voi olla että päivitän blogia reissun päältä, todennäköisesti kuitenkaan en seuraavaan puoleentoista viikkoon mitään blogaile. Reitti tulee siis olemaan Regina - Kelowna (1 yö) – Vancouvet (4 yötä) – Rocky Mountains (3 yötä) – Regina. 

Kansallisuuksia

Hehe, kerrotaanpa tähän väliin ihan huvikseen vähän minkälaiseen porukkaan täällä on tutustunut. Väkeä on joka puolelta maailmaa, osa on vaihtareita, osa  on international studentteja jotka opiskelee koko tai osan opintojaan täällä. Ja tietty läjään kanukkejakin on päässy tutustumaan. Elikäs, tässä vähän listausta kansallisuuksista joihin täällä on tutustunut. Useasta maasta on myös useampia tyyppejä kuin yksi, mutta mainitsen nyt vain eri kansallisuudet mitkä äkkiseltään tulee mieleen. J

Suomi, Islanti, Saksa, Espanja, Venäjä, Ukraina, Kanada, Meksiko, Costa Rica, Brasilia, Kolumbia, Syyria, Egypti, Pakistan, Intia, Saudi-Arabia, Japani, Kiina, Australia…

Enpä tainnut nyt kyllä muistaa ihan kaikkia, mutta siinä kuitenkin antamaan kuvaa että on täällä ollu ihan hyvin mahollisuuksia päästä tutustumaan uusiin kulttuureihin, ja sitähän tänne tultiin tekemäänkin!

Moose Jaw

Eilen oltiin kymmenen hengen kokoonpanolla käymässä kolmen vartin päässä pikkukaupungissa nimeltään Moose Jaw. Mä ajoin yhellä vuokra-autolla ja yks kanadalainen kaveri ajo omalla autollaan. Yritettiin vuokrata luistimia jotta kaikki ois päässy luistelemaan, mutta jostain käsittämättömästä syystä vuokraamossa oli tasan yhdet miesten kokoa olevat luistimet. Annoin ne suosiolla meksikolaiselle ja brasilialaiselle, itellä on ehkä tulevaisuudessa isompi mahis vielä joskus päästä luistelemaan kuin heillä. Tytöille sentään riitti kaikille halukkaille luistimia. Ihan hauskan näköstä touhua kyllä oli kun Etelä- ja Väli-Amerikkalaiset yritti pysyä pystyssä luistimilla… Käytiin myös keilaamassa. Keilaamassa? No kai sitä siksikin voi kutsua. Radat oli kyllä ihan normaalit, mutta pallo oli käsipallon kokoinen ja keiloja oli viisi. Että näin meillä Kanadassa keilataan. Mutta hauskaa oli silti! Lisäks käytiin paikallisessa kylpylässä, jossa oli lämmin allas joka jatkui ulos asti. Ulkona sitten näytin mallia kuinka kieritään uikkareissa lumessa. Aika ison joukon sain seuraamaan perässä. Ainoa ongelma oli että lumi oli päivän aikana ehtiny muuttua jääksi, joten ihan kaikista mukavin kokemus ei ollu. Itelle jäi muistoks jalanpohjaan reikä.

Ehkä odotetuin paikka oli kuitenkin tunnelimuseo. Ei ollut ihan sellainen mitä odotin, mutta hauska silti! Odotin nimittäin vähän enemmän historiallista museota, mutta kyseessä olikin enemmän näytelmätyyppinen ratkaisu. Moose Jaw oli siis yksi Al Caponen olinpaikoista aikoinaan, ja kaupungin alla menee tunneleita joita se käytti viinan trokaamiseen. Museon oppaat olivat pukeutuneet tunnelman mukaisesti gangsteriksi ja ravintolanpitäjiksi, ja he näyttelivät osansa hienosti. Me vieraatkin pääsimme osallistumaan näytökseen, me olimme ”lestinheittäjiä”, ja muun muassa jouduimme juoksemaan pakoon tuloitaistelua. Opas lähti edeltä juoksemaan tunneliin ja kaikki jäivät seisomaan paikoilleen ja miettimään pitäisköhän nyt seurata vai ei. Kymmenen sekunnin päästä opas tuli takas ja tuijotti meitä ihmeissään: ”Haven’t you guys ever been escaping a firefight before??” Johan tuli vieraihin liikettä naurunremakan säestämänä. Hauska ja elävä kierros oli kaikenkaikkiaan.

Kahteen kertaan käytiin myös syömässä todella isot mätöt. Aamulla lähettii kymmenen aikaan ja illal oltii takas 11 aikoihin. Melko väsyttävä päivä uimisineen kaikkineen, mutta oli kyllä aivan mainio päivä taas.

Mulla oli tänään aamulla myös toka mid-term exam. Ei menny kovin hyvin, mutta enpä mä siihen oikeestaan ollu lukenukkaan joten ei mikään ihme. Eka koe meni kyllä ihan mukavasti, mutta tää oli huomattavasti haastavampi. No mutta ootetaan nyt tuloksia kuitenkin. Nyt kun saa vielä pari assignmentia tehtyä niin voi hyvällä omallatunnolla lähteä perjantaina loman viettoon!

Pientä väliavautumista

Kun ei meinaa jostain syystä tulla nyt uni millään silmään vaikka on jo myöhä yö niin käytetäänpäs tilanne nyt hyödyksi avautumalla hieman blogiin erinäisistä asioista. Mä tiedän että nyt ollaan Pohjois-Amerikassa, mutta silti jaksaa ihmetyttää nää ihmiset joissain asioissa. Ehkä eniten tällä hetkellä ärsyttää meidän asuntolan Lutherin ruokala. No ensinnäkin tietty siks, että ruoka ei oo ihan parasta mahollista mutta siitä mä taisin jo avautuakin aiemmin. Mutta. Täällä on siis tarjolla aina montaa eri ruokalajia, joka on sinällään hieno asia. Otetaan esimerkki. Tarjolla voi olla vaikkapa riisiä, perunamuussia, vihanneksia, kanankoipia, lihakastiketta ja ranskalaisia. Otan riisiä ja vihanneksia ja haluaisin maistaa myös lihakastiketta. Ei onnistu. Joudut tulemaan hakemaan sitä erikseen. Hyvä on. Syön kiltisti lautasen tyhjäksi ja menen uudestaan tiskille lautaseni kanssa: saisinko perunamuussia ja lihakastiketta. Saat, vaan et tuolle lautaselle, joudut ottamaan uuden lautasen. Miksi, voin hyvin syödä tältä lautaselta ettei tule ylimääräistä tiskiä. Et voi, terveyssyistä joudut ottamaan uuden lautasen. MITÄ?? No voinko ottaa näitä samoja kanoja ja riisiä lisää tälle lautaselle? Et voi, joudut ottamaan uuden lautasen. Ja te tunnette mut, mä tykkään syödä. Lopputuloksena on siis se, että ruokailun päätteeks mulla on aina tyyliin neljä isoa lautasta, muutama pieni lautanen ja läjä laseja. No, just kun mä aloin tottua tähän idioottimaisuuteen ja ajattelin että ihan sama, tuli oikea idioottimaisuuden multihuipennus tällä viikolla. TRAYLESS TUESDAY! Hei, jos me ei käytetä tarjottimia ollenkaan, me säästetään vettä ja luonto pelastuu! Siis oikeesti, mitä ja miksi??? Kulutetaan lautasia aivan järkyttävä määrä ilman mitään järkevää syytä, mutta säästetään sen sijaan tarjottimia eikä käytetä niitä ollenkaan. Antakaa mun kaikki kestää. Ja taas jotta lisätään asioiden suhteellisuutta, meiän kerroksessa on vessassa valunut vesi yötä päivää jo monta vuorokautta eikä kukaan oo tehny asialle mitään. Niin ja vielä ruoka-annoksista. Hyvää ruokaa ei saa ikinä kuin pikku tirauksen, mutta sitten kun pyytää ranskalaisia just a very very small amount, saa joka hiton kerta sen kolme kauhallista. Tää ei oo ainoo asia mikä täällä ihmetyttää mutta oli nyt päällimmäisenä mielessä.

Toinen asia mikä harmittaa, on mun uskomattoman huono tuuri mun elektroniikkalaitteiden kanssa täällä. Ostin noin kuukausi ennen lähtöä uuden puhelimen (kalliimman mitä mulla on ikinä ollu). Sitten kun laitoin täällä paikallisen sim-kortin puhelimeen, se rikkoi jotain puhelimen sisällä ja nyt puhelin on käyttökelvoton. Ostin myös pari viikkoa ennen lähtöä järkkärikameran, myös kalliimman mitä ikinä oon omistanu. Eilen kun laitoin sen päälle, kamera sanoi että muistikortti on hajalla eikä kameraa voi käyttää. Ja kameralle ei siis oo käyny mitään. Nyt on siis kamerakin väliaikaisesti käyttökelvoton. Mulla on myös huoneessa käytössä nopea netti. Ainoo vaan että ekan kuukauden aikana netti ei toiminu lähes ollenkaan, vaikka kaikissa muissa huoneissa toimi täysin hyvin. Oli siis nettikin käyttökelvoton. No onni onnettomuudessa, netti toimii sentään nykyään aika kiitettävästi. Tietsikan näyttö tosin on ruvennu vähän reistailemaan, siellä on joku kytköshäiriö joka laittaa näytön värisemään ilkeästi aina välillä. Ainii ja välillä tietsikka piti vähän ruohonleikkura muistuttavaa ääntä jos siihen koski.

Huomenna eka mid-term exam. Luin lähes puolet tenttialueesta, eiköhän sillä selviydytä ihan mukavasti. Kurjaa on se, että herätä pitäis vajaan viiden tunnin päästä mutta kun ei vieläkään väsytä yhtään.

Mutta siis väliavautumisesta huolimatta edelleenki kaikki aivan loistavasti täällä rapakon toisella puolella! Viikonloppuna ois tarkotus lähteä käymään Moose Jaw –nimisessä paikassa tunnin ajomatkan päässä, siellä pitäis olla joku kylpylä ja vanhoja Al Caponen trokaukseen käyttämiä tunneleita. Ja puolentoista viikon päästä lähetään kymmenen päivän road tripille Vancouveriin, kyllä vain!

Suomibileitä ja lentolippuja

¨

Löysin Kilroylta uskomattoman halvat lentoliput! Maksoin alle 300e lennosta Torontosta Helsinkiin. Paluupäivämäärä on siis 8.5. sunnuntaina. Mulla on siis vikan tentin jälkeen kaks viikkoa aikaa kierrellä Länsi-Kanadaa. Sillon tulee myös vieraita Kauniaisista ja Venäjänmaalta eli Esa ja Peltsi tulee pariks viikoks messiin. Todennäkösesti myös täältä Reginasta tulee muutama tyyppi samaan aikaan sinne, joten loistava lopetus myös tulossa Kanadanmatkalle!

Viime viikonloppu oli siistein pitkään aikaan. Perjantaina oli German Club, jossa juhlittiin saksalaiseen tapaan ja juotiin halpaa saksalaista olutta. Lauantaina oli Suomibileet, jotka järkättiin kahen muun suomalaisen vaihtarin Jukan ja Johannan kanssa täällä. Oli onnistuneet bileet! Tarjoiltiin mm. hernekeittoa shottilaseista, pannaria hillon ja jäden kanssa, Fazerin sinistä, lakua ja monia muita suomalaisia spesialiteetteja myös nestemäisessä muodossa. Kaikki vieraat oli pukeutunu sinisiin ja valkoisiin ja jokaiselle maalattiin heti ovella poskeen Suomen lippu. Koko illan musiikki oli suomalaista, yhellä läppärillä pyöri suomalaisia maisemakuvia ja yhellä läppärillä pyöri suomalaisia videoklippejä. Oltiin sisustettu kämppä myös sinisellä ja valkoisella, laitettu seinille suomalaisia sanoja käännöksineen ja lisäksi pidettiin hyvin lyhyt esitelmä Suomesta. Pelattiin myös suomalaisia juomapelejä jne. eli todella tuputettiin omaa kulttuuriamme muille… oli hauskaa!

Sunnuntaina olikin sitten vuorossa Super Bowl (jenkkifutista) paikallisessa sporttibaarissa. Oltiin varattu pöytä etukäteen. Chicken Wingsit oli 0,35 dollaria kipaleelta ja niitä tulikin syötyä reilu parikymmentä. Oltiin siis paikalla pari tuntia ennen pelin alkua ja itse pelihän kestää monta tuntia, joten kokonaisuudessaan oli melko pitkä tapahtuma. Ennen peliä en kannattanu kumpaakaan joukkuetta, mutta otin Jukan kanssa kymmenen dollarin vedon Green Bay Packersien puolesta ja kymmenen minuuttia myöhemmin olinkin jo Packers-fani henkeen ja vereen. Nyt omistan myös Packers-lippiksen ja Packers-avaimenperän jotka sain baarista. Peli oli viihdyttävä, Packers varmisti voiton vasta tiukkojen loppuvaiheiden jälkeen. Puoliajalla esiintynyt Black Eyed Peas teki myös melkoisen shown. Lisäksi kerrankin oli mukava seurata mainoksia (joita tuli paljon), koska Super Bowlin aikana tulevat mainokset on tehty pelkästään sitä varten ja niihin on panostettu todella paljon. Joten edes jatkuvat mainokset eivät haitanneet lainkaan. Super Bowl on yks seuratuimmista yksittäisistä tapahtumista maailmassa, joten myös mainostajat ymmärtävät sen arvon.

Niin tosiaan en oo tainnu aiemmin kertoakaan, että täällä on siis mun lisäks kaks suomalaista, jotka molemmat on Turusta. Todella mukavia tyyppejä molemmat, ja ihan mukava oikeestaan välillä puhua vähän suomeakin. Tosin heidänki kanssa tulee kyllä puhuttua englantia lähes aina, koska yleensä paikalla on myös muita ihmisiä. Niinpä etenkin alusssa oli itse asias todella vaikeeta puhua suomea, koska oli tottunu puhumaan jatkuvasti englantia! Nyt sujuu jo paremmin.

Tänmöstä tällä kertaa!